UNELMIEN HÄÄMATKALLA: KILPIKONNIEN JA UPEIDEN AURINGONLASKUJEN GILI TRAWANGAN

Kun oltiin toivuttu pikavenematkasta olimme vielä sekaisin aikaerosta. Tai oikeastaan kärsimme aikaerosta koko viikon, koska auringonlaskun jälkeen hereillä pysyminen oli yhtä taistelua nukkumattia vastaan.

Shoppailumahdollisuudet saarella olivat aika olemattomat mikä oli mielestäni vain hyvä juttu. Sen sijaan kaikenlaisia aktiviteettejä ja ravintoloita oli paljon. Saarella pystyi mm. käymään joogatunneilla katsellen samalla auringonlaskua, sukeltamaan ja  snorklaamaan todella kauniissa vesissä, surffaamaan, ratsastamaan, pelaamaan rantalentistä, tekemään retkiä Lombokiin ja muihin Gilin saariin jne. Ensimmäiset päivät kulutimme pääosin sukeltaessa ja snorklatessa, eli pelkästään vesiaktiviteetteihin saimme kulutettua neljä päivää. Muutoin käytimme koko viikon vain omasta olosta nauttimiseen ja häähumun laskeutumiseen.


AROUND THE ISLAND

Pyhitimme toisiksi viimeisen päivän saarikierrokselle, eli kävelimme saaren - n.7km rantatietä - ympäri. Jäimme välillä syömään ja istuskelemaan ravintoloihin kuunnellen musiikkia. Saaresta sai näin myös todella hyvän käsityksen.

Itäpuoli oli selkeästi saaren sydän, jossa riitti menoa ja letkeää meininkiä. Siellä sijaitsi saaren parhaimmat ravintolat ja pikkukaupat. Näimme myös kilpikonnien kasvattamon, jossa pikkuiset kilpparit odottelivat mereen pääsyä.


Eteläpuolelta löytyi surffimestat ja kauniin karua luonnon rehevöittämää aluetta yhtä isoa lomakeskusta ja hevostallia lukuunottamatta. Cidomot lähtivät tallilta jonossa ja mun olisi tehnyt niin mieli ratsastamaan, mutta päätin siirtää sen toiseen kohteeseen, jossa ei olisi tarjolla näin paljon fyysisiä aktiviteetteja. Täällä halusin käyttää kaiken energian sukeltamiseen, snorklailuun ja saaren tutkimiseen.

Länsipuolelle mentäessä lomakeskuksia ei näkynyt muutamaa enempää ja täältä löytyi ehdottomasti ne kivoimmat istuskelupaikat ja tietysti paraatipaikat katsoa auringonlaskua. Ehkä koko saaren paras paikka katsoa auringonlaskua on Ombak Sunset lomakeskuksen ravintola (kuvat alla).


Lähdimme Ombakilta kävelemään kohti pohjoista, joka taas selkeästi oli saaren kauneinta aluetta parhaista snorklausmestoista puhumattakaan. Aurinko oli laskenut siinä puoli seitsemän aikaa illalla, jolloin pilkkopimeässä pohjoisosan autioimmalla osiolla oli ihan mahtava kävellä valkoisen hiekan hohtaessa ja miljoonien tähtien tuikkiessa taivaalla. Se tähtitaivas oli ihan mieletön - en ole koskaan nähnyt vastaavaa. Ainoat äänetkin olivat aaltojen kohina ja lintujen sirkutus minkä takia tuntui, kun olisimme olleet ihan kahdestaan autiolla saarella keskellä ei mitään.

Nurre ei tykkää pilkkopimeästä - ei veden alla eikä maan päällä - joten hänellä alkoi olla kiire hotellille, kun itse jäin pelleilemään pitkin kasvillisuuden rehevöittämiä tienvarsia ja tutkimaan liskoja kännykän taskulampulla...jep still a child. Myöskään rantaviivaa pitkin en saanut häntä kävelemään kanssani, koska Nurre oli sitä mieltä, että mustana hohkaavasta merestä voisi vaikka hai hyökätä ja napata mukaansa viattoman rannalla kulkijan...todellinen Indiana Jones tuo mun mieheni. Saarikierros loppui kynttiläillalliseen rannalla, jonka jälkeen kävimme hakemassa pari leffaa respasta ja taisimme nukahtaa jo ennenkuin ensimmäistäkään oli katsottu.

Yksi asia jäi harmittamaan! Emme olleet ikinä niin aamuvirkkuja, että olisimme jaksaneet kiivetä saaren keskellä olevalle vuorelle kukonlaulun aikaan ihastelemaan auringonnousua. Sieltä katsottuna olisi nähnyt kuinka aurinko nousee upean Rinjani tulivuoren takaa.

LET'S HAVE A DRINK!

Viinit saarella olivat todella kalliita esim. australialaisista Jacob's Creek punaviinistä sait ravintolassa maksaa pullolta 60€, kun Suomessa sama viini ravintolassa kustantaa n.30€ ja Alkosta sen saa kympillä :P

Drinkit taas olivat super halpoja ja pitkin iltaa jokaisella rantabaarilla oli oma happy hour, jolloin drinkkejä sai kaksi yhden hinnalla. Saarikierros päivänä oli ilmeisesti koko saarelta limet loppu, joten herkullisia Mojitoja ei ollut sinä päivänä tiedossa.

Jos joku on lähdössä Trawanganille, niin saaren kookoksia kannattaa myös kokeilla - mehu juodaan suoraan kookoksesta pillillä :D  Kookokset tulevat saaren keskellä olevista kookosplantaaseista, jonne pääsee miltä tahansa pääkadulta poikkeamalla. Sieltä löydät myös paikallisten asumukset :)


Ja se Fanta! Oikeasti en tiedä mitä Coca Cola Company laittaa Indoneesiassa myytävään Fantaan, mutta taatusti enemmän tuoreita appelsiineja, kuin niihin joita Suomeen tuodaan! Vei kertakaikkiaan kielen mennessään ja Fantan värikin oli paljon tummempi ja täyteläisempi oranssi kuin se läpinäkyvä litku johon on Suomessa totuttu (todistusaineistoa löytyy saarikierroksen kuvista :P).

Ruoka oli hyvää ja halpaa ja saarelta sai japanilaista, meksikolaista, intialaista, espanjalaista ja vaikka minkälaista ruokaa! Ihan kaikkea siis sushista tapaksiin ja vitsi ne jälkkärit! Ihan hyvä, että saarella on paljon urheilumahdollisuuksia näillä eväillä! :D


MEOOOW!

Saaren sadoilla kissoilla oli villikissojen elkeet ja kovat taistelut piskuisen saaren pinta-alasta. Olimme Tir Na Nogissa syömässä, kun saimme todistaa oikein kunnon reviiritappelua, jossa katit olivat kuin leijonaurokset konsanaan ja toinen jahtasi alakynteen jäänyttä reviirinsä rajalle asti - reviiri ilmeisesti päättyi mereen. Jalkansa veteen kastanut kissa luikki pakoon vedenrajaa pitkin ja voittaja mirri oli ilmeisen tyytyväinen itseensä. Ei siinä muuta voinut ajatella kuin, että onneksi ihmiset ilmeisesti tulivat samassa paketissa reviirin kanssa.


Lutwala Dive (jossa mekin opimme sukeltamisen salat) tekee kaikkensa saaren kissojen hyvinvoinnin eteen ja tarpeen tullen adoptoi huono-onnisimmat yksilöt. Tässä yksi minua koskettanut kissayksilön tarina (kuvan kissa on Lutwalan työntekijän Little V:n adoptiokissa, eikä liity tähän tarinaan).
"JC – is perhaps our saddest story. JC was the victim of torture at the hands of persons unknown. He was crucified to a tree with several nails through each of his tiny paws, both top to bottom and side to side. When JC arrived at Lutwala he was terrified of all people and hid under a bed for the first week. Many hours were spent with this traumatised creature trying to persuade him that he was now safe and did not need to be afraid. In between diving around the Gili Islands, instructors here at Lutwala Dive took turns to lie stretched underneath the bed soothing him and treating his injuries. JC had to remain indoors for over 2 weeks to prevent infection and further damage to his paws. During this time we started to see some affection and desire to open up and slowly we coerced him out. When he was finally ready to leave his room JC was overwhelmed by the ‘family’ of Lutwala Cats as they came running up to meet him. After several tense days in which we were unsure whether he would find his place in the clan, JC bonded with a previous rescue, the crazy Catch. For the next week everywhere Catch went, so did JC and the two ginger males became a common site, walking around in line and chatting to each other constantly. That was the beginning of our happy ending with JC. This cat has recovered remarkably and is now fully ensconced in the Lutwala cat family. He is extremely affectionate, although needs to be approached slowly to avoid scaring him, and just this week finally started to play – a sure sign that he is now happy, healthy and feeling secure." - Lutwala Dive
Saaren sadoille (jopa tuhansille?) kissoille on perustettu oma säätiö Gili Cat Foundation, joka järjestää useamman kerran vuodessa pop-up klinikan kissojen steriloimiseksi ja hoitamiseksi. Klinikan eläinlääkärit voivat tulla mistä tahansa maailmankolkasta ja se tapahtuu vapaaehtoistyönä. Nyt tammikuussa järjestettävässä kissojen klinikassa on mukana myös suomalaisia eläinlääkäreitä ja tilat klinikalle sekä ylläpidon eläinlääkäreille tarjoaa Lutwala Dive ja Trawangan Dive Center.


VILLA GRASIA RESORT & SPA
Kuusi yötä Deluxe mökissä n. 662€ sis. aamupalan & wifin.  

Trawanganilta oli tarkoitus löytää lomakeskus, jonka rannasta pääsisi snorklaamaan suoraan parhaille snorklausmestoille. Lisäksi sukelluskoulun piti olla erittäin lähellä (sai nukkua hetken pidempään) ja toiveena meillä oli myös, että lomakeskus sijaitsisi poissa vilkkaan itäpuolen hälinästä, mutta sen piti silti olla lyhyen kävelymatkan päässä menomestoista ja tasoltaan hyvä. Kyllä, paljon vaatimuksia! :P


Villa Grasia oli kuitenkin kaikkien kriteeriemme mukainen ja mikä parasta, vieressä oli myös huippusuosittu PADI sukelluskoulu Lutwala Dive! Villa Grasian & Lutwalan edustalta alkoi saaren paras snorklausriutta Halik Reef kilpikonnineen ja pikkukaloineen, jonka vilinään tosiaan pääsi snorklaamaan ja sukeltamaan ihan vain astumalla suoraan lomakeskuksen rantahietikolta kristallinkirkkaaseen veteen.  Myös sitä rauhaa piisasi, nimittäin mökkejä Villa Grasialla oli vain 20 ja saaren pohjoisosassa ei ollut kuin muutama muu majoituspaikka. Silti saaren "keskustan" nurkille käveli vain parisenkymmentä minuuttia kaunista rantaviivaa pitkin.


Illalla ennen auringonlaskua laskuveden aikaan saattoi löytää merelle paenneen veden jättämät eliöt rantakivikosta. Pieniä meritähtiä ja muuta sellaista. Näitä löysi kun käveli hiljakseen silmät tarkkana :)

Villa Grasian rantaviivasta löytyi aurinkotuolit ja  samaisessa paikassa oli ihana syödä illallista auringon laskiessa. Pimeän tullen puihin syttyi tunnelmalliset valot ja saatiin myös romanttista musiikkia taustalle ;P Henkilökunta oli todella mukavaa ja huomaavaista! Paikan johtaja palveli meitä usein itse ja kävi kysymässä oliko ruoka maistunut yms.

Meillä oli ensimmäisestä illasta lähtien rantaseurana oranssi Mr. Kisu, joka rakasti rapsuttelua ja nukkumista kangaskassini päällä tai istumista Nurren tuolin alla. En koskaan nähnyt sitä rannalla etukäteen, mutta jostain kummasta se aina putkahti, kun tulimme rannalle. Luulen Mr. Kisun olleen yksi Lutwalan adoptiokissoista.



GOODBYE FISHIES, COCONUTS & CATS!

Viikko kului niin nopeasti, että olisimme voineet olla saarella ihan hyvin kaksikin viikkoa. Kävin maksamassa Villa Grasian loppulaskun respassa ja yllätyin, kun mut ohjattiin respan takana olevaan huoneeseen, jossa oli maksupääte. Nainen näpytteli tiedot päätteeseen ja laittoi antamani kortin siihen, jonka jälkeen hän poistui huoneesta. Ihan huvitti mitä CSI meininkiä koodin näppäilystä oli tehty :P Pin- koodin näppäilyhuone...naurattaa yhä :D

Seuraava kohde kuitenkin odotteli ja oli aika valmistautua henkisesti ja fyysisesti (ja tyhjin vatsoin) pikavenematkalle kohti Balin kamaraa. Päätimme ensimmäiset kilometrit nauttia maisemista veneen katolla, mutta jossain vaiheessa vettä alkoi roiskua katolle niin paljon, että istuimme loppumatkan hytissä katolta hankituilla suolavesi surffilookeilla :P


Onneksi paluumatkalla ei tullut huono olo, mutta kerran vene hyppäsi ison aallon harjalta toisen aallon pohjalle niin, että vene oli hetken täysin ilmassa ja rysähti sitten todella kovaa vettä vasten. Jokapuolelta kuului kiljaisuja - enemmän kuin Linnanmäellä ikinä :P


Sukelluskokemukset, snorklausmaisemat ja kuvia Lutwalan adoptiokissoista löydät alla olevista linkeistä :)


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti