SUKELLUSTA & SNORKLAUSTA GILIN SAARILLA OSA 1/2

Tämä postaus on erityisesti suunnattu sinulle joka olet kiinnostunut millaisia näkymiä pinnan alta löytyy ja kenties mietit millaista on sukeltaa ja mitä sukelluskurssilla tehdään. Koska kuvia ja tekstiä on paljon olen jakanut tämän postauksen kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä osassa asiaa Lutwala Dive sukelluskeskuksesta, snorklauksesta ja vedenalaisen kuvauksen hoitaneesta digikamerastamme.

Olen ihan pienestä asti halunnut tutustua merenalaiseen maailmaan ja kokeilla laitesukellusta. Olin pienenä jopa niin kova vesipeto, että mulle hankittiin märkäpuku ihan sitä varten, että pikku Kitty sai polskia järvessä ilman hypotermiaa tunnista toiseen.

Haaveeni toteutui vihdoin viime heinäkuussa, kun suoritin Nurren kanssa Padin OWD- kurssin eli laitesukelluksen peruskurssin piskuisella 7km mittaisella Gili Trawanganin saarella Indonesiassa. En ollut koskaan ajatellut sukelluksen olevan mitenkään pelottavaa, mutta voi kuinka väärässä olinkaan - älkää nyt käsittäkö väärin sillä rakastuin sukeltamiseen ja aion suorittaa AOWD- kurssin jollakin tulevalla lomamatkalla :)

Olin valinnut meille hotellin saaren pohjoisosasta snorklausta ajatellen ja hotellimme Villa Grasia Resortin rannasta pääsikin koko saaren parhaimmalle snorklauspaikalle. Tämän lisäksi hotellimme vieressä oli sukelluskeskus Lutwala Dive, josta varasimme heti ensimmäisenä päivänä sukelluskurssin. Paikan vetäjä Vanessa toimi varsinaisena opettajanamme, mutta hänen lisäksi meidän kanssa oli myös viittä vaille valmis sukellusope Dan joka suoritti kurssinsa opetusosia meidän kanssa. Parempi meille, sillä näin saimme tosi yksilöllistä opetusta!

 Lutwala Dive sukelluskoulu. Oikealla puolella olevassa altaassa tuli otettua ensimmäiset henkäykset veden alla.

Sukelluskeskus oli adoptoinut kymmenkunta kissaa saarelta ja uusimpana ja kenties uteliaimpana tulokkaana oli pieni raidallinen pentu, joka kävi tsekkaamassa meidän painot ja räpylät läpi ennen altaaseen menoa. Kameran rannelenkki oli kanssa tosi mielenkiintonen ja kissimirri innostui taistelemaan selällään sen kanssa.

SNORKLAUSTA

Vanessa ehdotti josko he voisivat viedä meidät veloituksetta snorklaamaan, koska Danilla oli suorittamatta kyseinen opetusosio. Meille tämä passasi erityisen hyvin, sillä Nurre ei ollut ikinä snorklannut ja minäkin vain kerran Egyptissä joskus vajaa kymmenen vuotta sitten. Aallokko ja kova virtaus kuitenkin vaikutti siihen, että ainakin mulla oli täysi työ pysyä muiden perässä ja koska meri oli alkanut vetäytymään illaksi laskuveden muodossa jäi ensimmäinen kosketus merenelävien kanssa aika lyhyeksi.

Nurre sai heti matkamuistoja ja heristelevää sormea Vanessalta kun kävi kinttuinensa ottamassa osumaa korallista.

Sukelluskurssin suoritettuamme kokeiltiin snorklaamista uudestaan omatoimisesti ja vau miten helpolta se tuntui kun oma keho oli tottunut liikkumaan vedessä kaikkien niiden sukellusten jälkeen. Sukelluskurssista oli apua myös snorklauksessa koska kurssilla käytiin läpi mm. miten virtaukset toimii ja miten niistä pääsee pois. Virtauksien mukana oli rentouttavaa snorklata, kun ei tarvinnut tehdä paljon muuta kuin kellua virran mukana.

Kyllä harmittaa, ettei snorklattu kuin vain kaksi kertaa viikon aikana. Kuitenkin näin sukeltamiseen tottumattomana oltiin ihan poikki jo alkuillasta enkä edes minä jaksanut pulikoida rantavesissä maski naamassa enää kahden sukelluksen jälkeen.

Kaikista jännin snorklauskokemus on kuitenkin ollut se ensimmäiseni Egyptissä Punaisenmeren snorklausretkellä, jossa näin aivan lähietäisyydeltä pienlentokoneen hylyn korallien keskellä. Täällä snorklatessani minusta kiinnostui myös iso keltaisten pikkukalojen (wau mikä tietämys! :D) parvi joka ympäröi minut niin, että olin niiden keskellä. Olo oli vähän niinkuin pienellä merenneidolla :P

UNDER THE SEA

Isoin harmituksen syy vähäiseen snorklailuun oli kuitenkin se, että matalissa rantavesissä kalojen värit näkyvät parhaiten ja olisin tietysti halunnut kuvata enemmän vedenalaista elämää ja harjoitella uuden kameran käyttöä.

Olin lopulta kuitenkin ihan tyytyväinen snorklauksen kuvasaaliiseen, sillä kalojen lisäksi meidän ohi sattui uimaan KILPIKONNA! ♥

KUVAILUA

Vedenalaisia otoksia ajatellen hankittiin matkalle mukaan Canon PowerShot D20, joka oli vasta silloin tullut markkinoille. Kamera on vesitiivis "vain" kymmeneen metriin, joten kurssimme sukelluskohteisiin sitä ei voinut ottaa mukaan. Kameraa oli yllättäen tosi helppo käyttää ja rannelenkki esti sen, ettei kamera päässyt tipahtamaan merenpohjaan. En innoissani kuitenkaan tajunnut kokeilla vedenalaista macroa - olisi ollut kiva nähdä kuinka hyviä lähikuvia veden alla saa.

Ennen kameran ostoa vertailin snorklaukseen/sukellukseen tarkoitettuja digikameroita ja parhaimmat arvostelut oli selkeästi saanut tämän edeltäjä Canon PowerShot D10. Tästä päättelin tietysti, että tämän uuden mallin on pakko olla vielä parempi joten valinta oli helppo. Tärkeä seikka oli myös se, että tälle kameralle on tehty oma kotelo, joka on vesitiivis 40 metriin saakka eli halutessaan voi ostaa vielä kotelon ja silloin kameran kanssa pääseekin jo kunnolla sukeltamaan.

Sukellusta & Snorklausta Gilin saarilla osa 2, KLIK!

Postauksen ensimmäinen kuva: gilibookings.com