Korpinkehät yhdistelee todentuntuisia rinnakkaismaailmoja, skandinaavista mytologiaa ja ihmisluonnon syvyyksiä niin hyvässä kuin pahassa. Sarjan ensimmäinen osa Odininlapsi käsittelee Yminmaan hännättömään Hirkaan kohdistuvaa rasismia ja tästä aiheutuvia tuntemuksia esim. ulkopuolisuutta. Jokaisella Yminmaan asukkaalla on hännän lisäksi myös mahtia, eli taikavoimaa, jota väki ammentaa maasta. Hirkan tilanne on siitä huono, ettei hänellä ole kumpaakaan - ei häntää eikä mahtia. Hirkan lapsuudenystävä Rime ei kuitenkaan välitä Hirkan "puutteista"siitäkään huolimatta, että Rime itse kuuluu ylimpään neuvostosukuun. Kun kaikki mihin Yminväki on uskonut järkkyy, saa Hirka tilaisuuden löytää omat juurensa sekä paljastaa totuuden Yminmaan todellisesta alkuperästä. Rimen ja Hirkan välisellä rakkaustarinalla on traagisia viboja alusta alkaen, sillä aina tuntuu ilmaantuvan syy, joka repii heitä erilleen.
"Hirka katsoi käsivartensa ylitse. Laatikon paikalla makasi jotain hirvittävää. Kalpea hirviö. Sillä oli jalat. Käsivarret. Mies. Alaston mies lattialla. Veren ja höyhenten tahrima. Mustat, kiiltävät hiukset peittivät kasvoja. Mies hengitti. Lattialla makasi mies. Ei korppia. Mies." - Siri Pettersen, Mätä
"Hirka selvisi tuskin kirjan lukemisesta. Täällä kaikilla oli kirjoja. Tavaranpaljous oli käsittämätön. Mutta tälläkin oli kodittomia. Ja vielä pahempaa, sellaisia kuin Hirka. Ihmisiä ilman numeroa. Kaikilla ihmisillä oli numero. Ilman numeroa ei ollut olemassa. Hirka olisi yhtä hyvin voinut olla kummitus." - Siri Pettersen, Mätä
"Kuules nyt. Minä en tiedä, millaisesta maailmasta te tulette. Mutta minusta tuntuu, että siellä eletään jotain kivikautta. Onko teillä sairaaloita? Onko teillä ylipäätään lääketiedettä? Tottakai voi saada lapsia kuksimatta ketään! Ja tottakai voi käyttää toisen verta!" - Siri Pettersen, Mätä
Ostaessani viime kirjamessuilta mukaani Odininlapsen en todella arvannut miten totaalisesti se imaisisi mut mukaansa. Pian sen jälkeen toinen osa Mätä kulkeutui käsiini suoraan kustantajalta eikä 500 sivua tuntunut missään - ahmin senkin yhdeltä istumalta. Mätä jatkaa tarinaa ihan uudenlaisesta näkökulmasta uusine mielenkiintoisine hahmoineen. Mädän tapahtumat sijoittuvat pääasiassa meidän tuntemaamme maailmaan ihmisten keskelle ja seuraavat Hirkan seikkailuja hänen ottaessaan selvää TODELLA erikoisesta perheestään ja siitä mikä hän oikeastaan onkaan.
"Rime veti Mahtia lävitseen turruttaakseen kipua. Hän tiesi, kuinka paljon enempään hän olisi pystynyt, jos Hirka olisi ollut siellä. Jos hän olisi voinut vetää mahtia tämän lävitse." - Siri Pettersen, Mätä
"Hirka ei enää muistanut missä oli. Kaikki oli hukkunut korvia huumaavaan musiikkiin. Ja kaulassa tykyttävään sydämeen, Hirka putosi häneen. Putosi Rimeen." - Siri Pettersen, Mätä
Mulla oli kunnia saada Korpinkehien viimeinen osa Mahti luettavakseni suomeksi jo viime viikolla - noin pari viikkoa ennen sen julkaisua (alkuperäisteos on julkaistu norjaksi jo vuonna 2015). Koska kirja julkaistaan suomeksi vasta maanantaina 24.10 voin näin ympäripyöreästi todeta, että Mahti jaksaa edelleen yllättää kahden ensimmäisen osan tapaan enkä voinut olla ihailematta Hirkan sisäistä kasvua. Kateeksi ei kuitenkaan käy valintoja, joita Hirkan on tehtävä. Mutta kyllä sai sydän sykkyrällä kirjaa lukea tunteiden myllertäessä vuoristoradan tapaan. Kerrassaan upea kirjasarja :)
Lisää Halloween lukemista? Korpinkehien lisäksi suosittelen tsekkaamaan Susan Ee:n englanninkielisen Penryn and the End of Days -trilogian. Kyseessä on post-apocalyptinen fantasiasarja, jossa enkelit ja ihmiset koittavat löytää yhteistä säveltä enkelien oman sisällissodan vaikeuttaessa jo valmiiksi rosoisesti alkanutta yhteiseloa. Trilogia oli todella moniulotteinen, sai nauraa ääneen ja vastapainoisesti kauhistella melko "rankoille" kohtauksille.
Sunnuntaina kurkataan lokakuun Look Fantastic- kosmetiikkaboksin sisältöön, jonka teemana oli tällä kertaa hemmottelu! :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti